NORTRIPTYLIINI

Johdanto

Nortriptyliini on trisyklinen masennuslääke ja amitriptyliinin aktiivinen metaboliitti. Nortriptyliiniä käytetään pääasiassa endogeenisen depression hoitoon ja myös pienemmillä annoksilla kroonisen neuropaattisen kivun hoitoon.

Plasman huippupitoisuus saavutetaan n. 5 tunnissa. Vakaan tilan plasmapitoisuudet saavutetaan 1-2 viikon kuluessa. Eliminaation puoliintumisaika suun kautta annostelussa on keskimäärin noin 26 tuntia (vaihteluväli 16 - 38 h). Nortriptyliini eliminoituu lähes täysin metabolian kautta. Se metaboloituu maksassa pääasiassa 10-hydroksinortriptyliiniksi, joka erittyy konjugoituneena virtsaan. Noin 2 % nortriptyliinistä erittyy munuaisten kautta muuttumattomana.

Ikä ja maksan vajaatoiminta hidastavat metaboliaa ja siten puhdistumaa, ja voivat nostaa plasmapitoisuuksia. Metabolian aktiivisuus on hyvin yksilöllistä ja voi vaihdella suuresti eri potilailla. Seerumipitoisuuksien monitorointi on hyödyllistä annostelun ohjauksessa.

Indikaatiot

Lääkehoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Näytteenotto ennen seuraavaa lääkeannosta. Jos käytössä on iltalääkitys, 12h lääkkeen ottamisesta riittää.

Näyteastia

Seerumiputki 5/4 ml, geelitön

Näyte

1 ml seerumia. Seerumi erotellaan sentrifugoinnin jälkeen puhtaaseen putkeen.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy 3 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

LC-MS/MS

Tulos valmiina

Noin viikon kuluessa

Viiteväli

Terapeuttinen alue: 260 - 650 nmol/l  

Toksisia vaikutuksia saattaa esiintyä pitoisuuksilla yli 1100 nmol/l

Yksikkömuunnoskerroin: nmol/l = ng/ml x 3.8

Tulkinta

Nortriptyliinin pitoisuus seerumissa vaihtelee yksilöllisesti. Mitatun pitoisuuden ja hoitovasteen välinen riippuvuus ei aina ole täysin yksiselitteinen. Yhteys pitoisuuden ja kliinisen vasteen sekä haittavaikutusten välillä on kuitenkin hyvin osoitettu.

Antikolinergisia haittavaikutuksia voi esiintyä jo terapeuttisen alueen pitoisuuksilla.Terapeuttisen alueen ylittävillä pitoisuuksilla vaste voi huonontua. Sydämen johtoratahäiriöiden riski kasvaa 650-750 nmol/l (170-200 ng/ml) pitoisuuksilla.

Lisätiedot

Kirjallisuus:

Hart, X. M. et al. (2026) Consensus Guidelines for Therapeutic Drug Monitoring in Neuropsychopharmacology: Update 2026 – Pharmacokinetic, pharmacogenetic and clinical aspects. Pharmacopsychiatry. [Online] 59 (4), 166–295.

Ruskoaho, H. et al. (2024) Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. [7., uudistettu painos]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.