RENIINI

Johdanto

Reniini on munuaisten jukstaglomerulaarisessa solukossa syntetisoituva proteolyyttinen entsyymi. Reniinin vaikutuksesta maksan tuottamasta reniinisubstraatista syntyy angiotensiini I, jonka keuhkojen konvertoiva entsyymi pilkkoo angiotensiini II:ksi. Angiotensiini II lisää aldosteronin eritystä, supistaa arterioleja, ärsyttää sympaattista hermostoa ja lisää antidiureettisen hormonin eritystä. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä säätelee veritilavuutta ja verenpainetta, ja järjestelmän aktiivisuus riippuu pääasiassa reniinin vapautumisesta.

Indikaatiot

Verenpainetaudin erotusdiagnostiikka. Todetun reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän häiriön hoidon seuranta. Mineralokortikoidihoitoa saavan potilaan natriumtasapainon arviointi.

Potilaan esivalmistelu

Reniinimääritys sekundaarisen verenpainetaudin (reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän häiriön) selvittelyssä

Verenpainelääkkeistä tulee tauottaa spironolaktoni, eplerenoni, suorat reniininestäjät ja suuriannoksinen amiloridi vähintään 4 viikkoa ennen reniinimääritystä. Ensimmäisellä määrityskerralla ACE-estäjät, angiotensiini II- reseptorisalpaajat, beetasalpaajat, tiatsididiureetit ja furosemidi saavat jatkua normaalisti, mutta jos tulos jää normaaliksi ja kliininen epäily sekundaarisesta verenpainetaudista säilyy, tulee tiatsididiureetti tauottaa 4 viikoksi ja muut lääkkeet  2 viikoksi ennen määrityksen toistamista. E-pillereitä ei yleensä tauoteta. Lakritsia ja salmiakkia ei tulisi nauttia 2-4 viikkoon ennen näytteenottoa luotettavan tuloksen saamiseksi.

Lääkitystä koskevissa asioissa potilaan tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa, joka antaa myös tarvittavat ohjeet tutkimusta edeltävästä suolan saannista. On suositeltavaa, että potilas saa ruokavaliostaan 3 vrk ennen näytteenottoa ja näytteenottopäivänä vähintään 6 grammaa natriumkloridia päivässä (100 mmol/vrk = normaali sairaaladieetti), enemmän on parempi. Yksi teelusikallinen ruokasuolaa vastaa noin 5 grammaa natriumkloridia. Jos suolan saantia on lisätty näytteenottoa varten, on sen jälkeen vähennettävä suolan käyttöä.

Reniiniä ei voi luotettavasti tulkita, jos potilaalla on hypokalemia, joten kaliumvajaus tulee korjata ennen näytteenottoa.

Reniinimääritys lisämunuaisten vajaatoimintaa sairastavan potilaan mineralokortikoidikorvaushoidon seurannassa

Mineralokortikoidihoitopotilaan lääkitystä ei keskeytetä. Näyte otetaan ilman edeltävää dieettiä. Tutkimus suoritetaan useimmiten polikliinisesti. Tulos tulkitaan hoidon tavoitetason mukaisesti, joka synnynnäistä lisämunuaisten hyperplasiaa sairastavilla ja lisämunuaisen poiston jälkeen on viitealueen yläraja - yläraja x 2.

Näyteastia

EDTA-putki (K2) 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) EDTA-plasmaa. Plasma erotetaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 3 tunnin kuluessa ja pakastetaan.
Hepariiniplasma ei sovi näytteeksi. Näyte otetaan aamulla, kun vuoteesta nousemisesta on kulunut vähintään 2 tuntia. Ennen näytteenottamista potilas istuu 15 min. Tunnin tai yli kestänyt makuulla olo näytteenottoa edeltävästi alentaa reniinipitoisuutta noin 15 %.

Tutkimus ei sovellu hajautettuun näytteenottoon.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Huoneenlämmössä pidetty EDTA-putki fuugataan ja plasma erotetaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 3 tunnin kuluessa ja pakastetaan, lähetys pakastettuna.

Näytettä ei tule säilyttää jääkaapissa eikä lähettää jääkaappilämpötilassa, jotta estetään proreniinin muuttuminen reniiniksi. Mikäli näyte ei ole jäätynyt pakastimessa, tulee näyte hylätä ja pyytää uusi näyte. Jäätymättömästä näytteestä saadaan liian korkeita pitoisuuksia.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen (CLIA)

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Tulos valmiina

Viikon kuluessa

Viiteväli

Diagnostiikassa tulee välttää makuulla mittaamista.

Lapsille ei ole omia viitearvoja. Pitoisuudet ovat selvästi korkeammat alle 8-vuotiailla ja jonkin verran korkeammat 9 - 16 vuoden iässä verrattuna yli 16-vuotiaisiin.

Tulkinta

Reniinipitoisuutta tulkitaan aina yhdessä seerumin aldosteronin kanssa.

Primaariin aldosteronismiin viittaa P -Renim ≤ 8,0 mU/l, S -Aldos ≥ 210 pmol/l ja aldosteroni-reniini -suhde ≥ 50 pmol/mU.  Yleisimmin käytetty primaarin hyperaldosteronismin varmentava koe on vuorokausivirtsan aldosteroni (dU-Aldos), missä arvot ≥ 30 nmol tukevat diagnoosia vuorokausivirtsan natriumin (dU-Na) ollessa >200 mmol.

Korkeita reniinitasoja esiintyy mm. munuaisvaltimon ahtaumaan liittyvässä hypertensiossa, malignissa hypertensiossa, feokromosytoomassa, askitespotilailla, vaikeassa nefroottisessa oireyhtymässä, sydämen vajaatoiminnassa sekä neste- ja suolahukassa.

Viite:
Adler et al 2025: Primary Aldosteronism: an Endocrine Society Clinical Practice Guideline. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, Volume 110, Issue 9, September 2025, Pages 2453–2495, https://doi.org/10.1210/clinem/dgaf284