HUMAN HERPESVIRUS 6, NUKLEIINIHAPPO
Johdanto
Selkäydinnestenäytteestä tehtävä nukleiinihapon osoitus on ensisijainen menetelmä keskushermoston herpesvirus 6 (HHV-6) -infektion osoittamiseksi. HHV-6-PCR soveltuu myös luuydinnäytteiden tutkimiseen, esimerkiksi immuunipuutteisten potilaiden infektiotapausten selvittelyssä. Verinäytteistä tehdyn HHV-6-DNA-määrityksen kliininen merkitys on vaikeasti arvioitavissa.
Indikaatiot
Elinsiirto- ja kantasolusiirtopotilaiden virusmäärän monitorointi verestä. Voidaan käyttää myös muiden immunosuppressiopotilaiden ja vauvarokon ja sen komplikaatioiden HHV-6 diagnostiikassa ja seurannassa.
Komplisoituneet ja residivoivat kuumekouristukset, erityisesti lasten keskushermostoinfektiot, joita epäillään HHV-6:n aiheuttamiksi sekä lasten ja immunosuppressiopotilaiden infektiot.
Näyteastia
EDTA- tai Na-sitraattiputki 5/3 ml (5/2,7 ml)
Tehdaspuhdasputki 3 -10 ml
Näyte
Näytteeksi käy EDTA- tai sitraattiplasma (EDTA- tai sitraattiputki), veri, selkäydinneste, koepala jne.
Plasman erottelu tulee tehdä mahdollisimman nopeasti, vähintään 4 - 6 tunnin kuluttua näytteenotosta. Näytelaatu kirjattava putken kylkeen.
Näytteenotossa on erityisesti varottava kontaminaatiota johtuen menetelmän herkkyydestä. Siksi näytettä otettaessa on käytettävä suojusta (maskia) kasvoilla ja kertakäyttöhansikkaita.
Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely
PCR-näyte on toimitettava laboratorioon mahdollisimman nopeasti.
Näytettä voidaan säilyttää jääkaappilämpötilassa tilapäisesti (3 vrk), pidempiaikainen säilytys pakastettuna. Jos näyte pakastetaan, se on myös lähetettävä pakastettuna.
Menetelmä
Nukleiinihappomonistus (PCR)
Tulos valmiina
Noin viikon kuluessa
Tulkinta
Tuloksen kopioluku on viitteellinen.
Selkäydinnestenäytteestä tehtävä nukleiinihapon osoitus on ensisijainen menetelmä keskushermoston herpesvirus 6 (HHV-6) -infektion osoittamiseksi. HHV-6-PCR soveltuu myös luuydinnäytteiden tutkimiseen, esimerkiksi immuunipuutteisten potilaiden infektiotapausten selvittelyssä. Verinäytteistä tehdyn HHV-6-DNA-määrityksen kliininen merkitys on vaikeasti arvioitavissa.