BUPIVAKAIINI

Johdanto

Bupivakaiini on epiduraali-, johto- ja paikallispuudutuksessa käytettävä lääkeaine. Se on vaikutukseltaan noin 4-kertaisesti lidokaiinia tehokkaampi. Bupivakaiinin keskimääräinen puoliintumisaika on aikuisilla 2-3 tuntia. Eliminaatio tapahtuu pääosin maksametabolian kautta ja noin 5 % erittyy sellaisenaan virtsaan. Synnyttäjälle annettuna bupivakaiini pääsee istukan kautta sikiön verenkiertoon (pitoisuus n. 25 % äidin seerumipitoisuudesta). Vastasyntyneellä bupivakaiinin vaikutus on aikuisia voimakkaampi, koska maksametabolia on kehittymätöntä pidentäen lääkkeen puoliintumisaikaa (6 - 22 tuntia).

Indikaatiot

Bupivakaiinihoidon seuranta. Toksisuuden epäily.

Näyteastia

Seerumiputki 7/6 ml, ei geeliä

Näyte

2 ml seerumia, lapset vähintään 1,5 ml.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy 3 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna. 

Menetelmä

Nestekromatografinen (HPLC)

Tulos valmiina

Kahden viikon kuluessa

Tulkinta

Hoitava lääkäri tulkitsee tuloksen suhteessa käytettyyn annostukseen, näytteenottoajankohtaan ja potilaan kliiniseen tilaan. Terapeuttinen alue aikuisilla on 1,0 - 4,8 mg/l.
Levobupivakaiini on bupivakaiinin enantiomeeri. Käytetty menetelmä ei erottele näitä enantiomeerejä ja ne tulevat määritetyksi samalla kertaa. Mikäli potilas on saanut molempia lääkkeitä, tulos on bupivakaiinin ja levobupivakaiinin summa.

Lisätiedot

Toksista pitoisuuden raja-arvoa sikiölle tai vastasyntyneelle ei ole määritetty alihankintalaboratorion HPLC-menetelmälle. Kirjallisuuden perusteella bupivakaiinin toksiseksi plasmapitoisuudeksi vastasyntyneillä on esitetty tasoa 1,5 mg/l (2,0 mg/l), jonka ylittävillä pitoisuuksilla on odotettavissa kardiovaskulaarisia ja neurologisia haittavaikutuksia. Toksiset oireet ovat mm. bradykardia, vasodilataatio, hypotensio, johtoratahäiriöt, sydänpysäys, tajunnan tason lasku ja keskushermostolama.