KOLESTEROLI, LOW DENSITY LIPOPROTEIINIT

Johdanto

Plasman LDL-pitoisuus kuvastaa plasmassa low density lipoproteiineihin (LDL) kiertävän kolesterolin määrä. LDL on runsaslukuisin veren aterogeenisistä ApoB:tä sisältävistä lipoproteiinipartikkeleista. LDL kulkeutuu endoteelin läpi transsytoosilla ja yhdessä muiden apoB:tä sisältävien lipoproteiinien kanssa  käynnistää ateroskleroosiplakkien synnyn. 

Indikaatiot

Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Potilaan esivalmistelu

Ensisisijaisesti suositellaan ilman paastoa tehtävää tutkimusta P -Kol-LDL, sillä aterioinnin vaikutus pitoisuuteen on olematon, ja fP-Kol-LDL tulee kyseeseen vain muiden samanaikaisesti otettavien tutkimusten edellyttäessä 10 - 14 tunnin paastoa.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki 5/3 ml

Näyte

1 ml (vähintään 0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Näyte säilyy viikon jääkaappilämpötilassa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna. 

Menetelmä

Entsymaattinen

Tekotiheys

Päivittäin

Tulos valmiina

Vuorokauden kuluessa

Viiteväli

Plasman LDL-kolesterolipitoisuuden tavoitearvo riippuu yksilöllisestä valtimotaudin kokonaisriskistä. Valtimotaudin kokonaisriski arvioidaan aikuisilla joko aiemmin todetun valtimotaudin tai vastaavan riskin aiheuttavan sairauden perusteella, tai terveillä henkilöillä suomalaiseen väestöaineistoon perustuvalla FINRISKI-laskurilla.

LDL-kolesterolipitoisuuden hoitotavoite pienen riskin potilailla on alle 3,0 mmol/l, kohtalaisen riskin potilailla alle 2,6 mmol/l, suuren riskin potilailla alle 1,8 mmol/l ja erityisen suuren riskin potilailla alle 1,4 mmol/l tai mahdollisimman lähelle sitä. (Dyslipidemiat: Käypä hoito -suositus, 2022)

Tulkinta

Käypä hoito -suositus Dyslipidemiat (2022).

Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa todetaan suurentunut veren LDL-kolesterolipitoisuus (yli 3.0 mmol/l), koholla oleva triglyseridipitoisuus (yli 1.7 mmol/l), pieni HDL-kolesterolipitoisuus (miehillä alle 1,0 mmol/l, naisilla alle 1,2 mmol/l) tai näiden yhdistelmä. Dyslipidemian diagnoosin tulee perustua ainakin kahteen eri päivinä otettuun plasmanäytteeseen, joista määritetään kokonaiskolesteroli-, HDL-kolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus. Muita päteviä valtimotaudin riskin indikaattoreita ovat laskennallinen non-HDL-kolesterolipitoisuus (= kokonaiskolesteroli - HDL, tavoitearvot 0,8 mmol/l suuremmat kuin vastaavat LDL-kolesterolipitoisuuden arvot), apolipoproteiinimääritykset (apoB, apoA1 ja niiden suhde apoB/apoA1) sekä lipoproteiini (a).  Non-HDL -kolesterolin käyttäminen valtimotautiriskin arviossa LDL:n lisänä voi olla hyödyllistä erityisesti hypertriglyreseridemiassa, diabeteksessa tai LDL-pitoisuuden ollessa hyvin matala.

LDL-pitoisuutta sekundaarisesti suurentavia tiloja ovat mm. hypotyreoosi, raskaus, anorexia nervosa, ja nefroottinen oireyhtymä.  

Virhelähteet

Metamitsoli (kauppanimi Litalgin^®), N-asetyylikysteiini (NAC) ja parasetamolin metaboliatuote N-asetyyli-p-bentsokinoni-imiini (NAPQI) voivat suurina pitoisuuksina häiritä määritysmenetelmää ja aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia.
 
Askorbiinihappo: pitoisuus yli 5 g/l (28,4 mmol/l) saattaa häiritä mittausta.