ALDOSTERONI

Johdanto

Aldosteroni on elimistön tärkein mineralokortikoidi. Sen tuotantoa säätelevät reniini-angiotensiinijärjestelmä sekä plasman natrium- ja kaliumtasot. Aldosteroni syntetisoituu lisämunuaisen kuorikerroksen uloimmassa vyöhykkeessä. Aldosteroni kiihdyttää natriumin reabsorptiota munuaisten distaalisissa tubuluksissa ja kokoojaputkissa sekä sylki- ja hikirauhasissa ja suolen limakalvossa.

Indikaatiot

Korkean verenpaineen selvittely (erityisesti jos kysymyksessä on kliininen epäily sekundaarisesta hypertensiosta tai hoitoresistentti hypertensio). Etiologialtaan epäselvän hypokalemian selvittely. Primaarisen aldosteronismin diagnostiikka sekä joissakin tapauksissa sekundaarinen aldosteronismi. On huomattava, että plasman reniinipitoisuus tulee määrittää samanaikaisesti.

Potilaan esivalmistelu

Verenpainelääkkeistä tulee tauottaa spironolaktoni, eplerenoni, suorat reniininestäjät ja suuriannoksinen amiloridi vähintään 4 viikkoa ennen reniinin ja aldosteronin määritystä. Ensimmäisellä määrityskerralla ACE-estäjät, angiotensiini II- reseptorisalpaajat, beetasalpaajat, tiatsididiureetit ja furosemidi saavat jatkua normaalisti, mutta jos tulos jää normaaliksi ja kliininen epäily sekundaarisesta verenpainetaudista säilyy, tulee tiatsididiureetti tauottaa 4 viikoksi ja muut lääkkeet 2 viikoksi ennen määrityksen toistamista. E-pillereitä ei yleensä tauoteta. Lakritsia ja salmiakkia ei tulisi nauttia 2-4 viikkoon ennen näytteenottoa luotettavan tuloksen saamiseksi.

On suositeltavaa määrittää virtsan keräysvuorokaudelta myös dU-K ja dU-Na, joita varten tarvitaan vuorokausivirtsasta toinen 10 ml näyte-erä. Elektrolyyttimääritykset halutessaan hoitoyksikkö tekee dU-K- ja dU-Na -tutkimuspyynnöt atk-järjestelmään.

Polikliinisesti tai osastolla otettavat seerumin aldosteroninäytteet

On suositeltavaa, että potilas saa ruokavaliostaan 3 vrk ennen näytteenottoa ja näytteenottopäivänä vähintään 6 grammaa natriumkloridia päivässä (100 mmol/vrk = normaali sairaaladieetti), enemmän on parempi. Yksi teelusikallinen ruokasuolaa vastaa noin 5 grammaa natriumkloridia. Jos suolan saantia on lisätty näytteenottoa varten, on sen jälkeen vähennettävä suolan käyttöä.

Näyte otetaan aamulla kahden tunnin kuluttua potilaan noustua makuulta ja liikuttua tämän ajan (oltava vähintään istuallaan). Tulostaso on matalampi, jos kyseessä on aamulla otettava ns. leponäyte potilaan oltua osastolla koko yön makuulla, jolloin seulontakokeena käytettävä aldosteronin ja reniinin suhdeluku antaa suurella todennäköisyydellä väärän negatiivisen tuloksen.

Vuorokausivirtsan aldosteronimääritys ilman suolarasitusta

Mikäli tutkimus suoritetaan sairaalaolosuhteissa, on suositeltavaa, että potilas saa ruokavaliostaan 3 vrk ennen näytteenottoa ja näytteenottopäivänä vähintään 6 grammaa natriumkloridia päivässä (100 mmol/vrk = normaali sairaaladieetti), enemmän on parempi. Yksi teelusikallinen ruokasuolaa vastaa noin 5 grammaa natriumkloridia. Jos suolan saantia on lisätty näytteenottoa varten, on sen jälkeen vähennettävä suolan käyttöä.

Vuorokausivirtsan aldosteronimääritys suolarasituksella

Ruoasta saatavan suolan lisäksi annetaan Natriumklorid^® 500 mg 4 tablettia 3 kertaa päivässä 3 vrk:n ajan. Vuorokausivirtsa kerätään dU-Aldos ja dU-Na -määrityksiä varten suolarasituksen kolmantena vuorokautena. Keräysvirtsa palautetaan ja veren reniini- ja aldosteronimääritykset otetaan neljännen päivän aamuna. Samaan aikaan tutkitaan 2376 dU-Na, jonka tulisi olla > 200 nmol, jotta vuorokausivirtsan aldosteronin tulos on luotettava. 

Tulosten tulkitsemiseksi plasman kaliumtason on oltava normaali, joten elimistön kaliumvajaus on pyrittävä korjaamaan ennen aldosteronimääritystä. Kaliumkorvauksen tarve voi olla 1-12 g päivässä. Lääkityksen lopettamisesta ja runsaasti natriumia sisältävästä dieetistä aiheutuvat komplikaatiomahdollisuudet on punnittava ennen tutkimukseen ryhtymistä.

Näyteastia

S -Aldos: seerumiputki 5/4 ml, ei geeliä
dU-Aldos: keräysastia + 10 ml muoviputki

Näyte

S -Aldos

Erotellaan 1 ml (vähintään 0.5 ml) seerumia, joka pakastetaan -20°C mahdollisimman pian. Seerumi ei saa olla hemolysoitunut. 
Näyte otetaan aamulla, kun vuoteesta nousemisesta on kulunut vähintään 2 tuntia. Ennen näytteenottamista potilas istuu 15 min. Seerumin aldosteroninäyte voidaan ottaa näytteenottopisteessä, jossa on näytteelle pakastamisen mahdollisuus heti erottelun jälkeen.

dU-Aldos

Vuorokausivirtsan keräysastia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Keräysastia lähetetään keskuslaboratorioon kylmässä, mikäli tilavuutta ei voida mitata näytteenottopisteessä. Vuorokausivirtsa sekoitetaan hyvin ja tilavuus merkitään lähetteeseen. Aldosteronimääritystä varten pakastetaan 10 ml hyvin sekoitettua vuorokausivirtsaa.
On suositeltavaa määrittää keräysvuorokaudelta myös dU-K ja dU-Na, joita varten tarvitaan vuorokausivirtsasta toinen 10 ml näyte-erä. Elektrolyyttimääritykset halutessaan hoitoyksikkö tekee dU-K- ja dU-Na -tutkimuspyynnöt atk-järjestelmään.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

Seerumin ja vuorokausivirtsan aldosteroninäytteet lähetetään alihankintalaboratorioon tutkittavaksi pakastettuna.

Menetelmä

Nestekromatografia-massaspektrometria (LC-MS/MS)

Tulos valmiina

Kahden viikon kuluessa

Viiteväli

Tulkinta

Primaarisen aldosteronismin seulontakokeena käytetään aldosteronin ja reniinin suhdetta. Primaariin aldosteronismiin viittaa P -Renim ≤ 8,0 mU/l, S -Aldos ≥ 210 pmol/l ja aldosteroni-reniini -suhde ≥ 50 pmol/mU. Yleisimmin käytetty primaarin hyperaldosteronismin varmentava koe on  vuorokausivirtsan aldosteroni (dU-Aldos), missä arvot ≥ 30 nmol tukevat diagnoosia vuorokausivirtsan natriumin (dU-Na) ollessa >200 mmol.

Koholla oleva verenpaine ja reniini viittavat sekundaariseen aldosteronismiin, kunhan reniinipitoisuutta nostavat tekijät kuten hypokalemia ja reniiniä nostavien verenpainelääkkeiden käyttö (diureetit, ACE-estäjät, angiotensiini-II-2-reseptorinsalpaajat, dihydropyridiini) on poissuljettu. Sekundaarisen aldosteronismin syynä voivat olla turvotustilat, e-pillerit, toksemia, renaalinen ja maligni hypertensio, reniiniä erittävät kasvaimet eli jukstaglomerulaarituumorit sekä tubulaarinen asidoosi. Hypoaldosteronismia ja samanaikaista kohonnutta verenpainetta voivat aiheuttaa lakritsin syönti, deoksikortikosteronin liikatuotanto (Cushingin oireyhtymä, 17- ja 11-hydroksylaasin puute), kortikosteronin liikatuotanto, Addisonin tauti ja Liddlen tauti.

Verenvuoto, Na-hukka, sydämen vajaatoiminta, vaikea nefroottinen oireyhtymä, maksakirroosi, idiopaattinen ödeema, Bartterin oireyhtymä ja 21-hydroksylaasin puute voivat aiheuttaa aldosteronismia ilman kohonnutta verenpainetta.

Viite:
Adler et al 2025: Primary Aldosteronism: an Endocrine Society Clinical Practice Guideline. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, Volume 110, Issue 9, September 2025, Pages 2453–2495, https://doi.org/10.1210/clinem/dgaf284