PARVOROKKOVIRUS, NUKLEIINIHAPPO (KVAL)

Johdanto

Ihmisen parvovirus B19 on parvorokon (erythema infectiosum, fifth disease) aiheuttaja. Laboratoriodiagnoosi perustuu yleensä serologiaan. Viruksen osoittaminen PCR-menetelmää käyttäen on aiheellista tietyissä erityistapauksissa, kuten hemolyyttistä veritautia sairastavien aplastisen kriisin yhteydessä. Immunovajaavuustiloissa tauti voi kroonistua ja serologinen vaste jäädä heikoksi. Parvorokkoviruksen tiedetään aiheuttavan myös sikiöpöhön, jolloin sikiön kudoksista ja lapsivedestä on voitu osoittaa virusta. Parvoviruksen aiheuttaman artriitin yhteydessä virusta on löydetty synovianesteestä ja luuytimestä. Viruksen osoittaminen verituotteista on mahdollista. Osalla parvorokkopotilaista virus on osoitettavissa seerumista taudin alkuvaiheessa.

Indikaatiot

Parvovirusinfektion epäily.

Näyteastia

Lapsivesi, selkäydinneste, nivelneste, luuydin, perikardiumneste, sidekalvoerite, nieluerite, nenänieluerite, kudospala: steriili tai tehdaspuhdas muoviputki 3 - 10 ml

plasmamääritykselle 5/3 ml EDTA (K2) putki

Näyte

Lapsivesi, selkäydinneste, nivelneste, luuydin, perikardiumneste, sidekalvoerite, nieluerite, nenänieluerite: 1 - 10 ml
kudospala: pieni, noin 3 mm
EDTA-plasma: 1 -2 ml

Näytteenlaatu kirjoitettava näytepyyntötarraan.

Näytteen säilytys, kuljetus ja esikäsittely

EDTA -plasman erottelu tulee tehdä mahdollisimman nopeasti, vähintään 4 - 6 tunnin kuluttua näytteenotosta.

Näytteiden säilytys jääkaapissa enintään 3 vrk, lähetys kylmässä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Menetelmä

Parvorokkoviruksen osoitus PCR-menetelmällä.

Tulos valmiina

Noin viikon kuluttua.

Viiteväli

Normaalisti negatiivinen.

Tulkinta

Tulos on joko positiivinen tai negatiivinen.

Positiivinen löydös kudosnäytteestä viittaa parvovirusinfektioon, mutta ei välttämättä osoita tautiyhteyttä, sillä viruksen DNA:ta on osoitettavissa mm. ihosta ja kudoksista vuosikausia infektion jälkeen. Suositellaan tutkimusta yhdessä vasta-ainemäärityksen kanssa, joka on yleensä ensisijainen tutkimusmenetelmä parvorokkovirusinfektiota epäiltäessä.